Jokainen tarina on yhden ihmisen muisto. Yhdessä ne ovat sukupolven ääni.
”Löysin sen vasta äidin kuoltua. Paperi oli haurasta kuin perhosen siipi.”
”Isä otti vain kolme kuvaa mukaansa. En tiedä, miten hän sai ne piilotettua.”
”Matka kesti yhdeksäntoista päivää. Lapsia oli vaunussa kuusitoista.”
”Sain matkalipun ja kymmenen ruplaa. Kotiin oli neljätuhatta kilometriä.”
”Äiti ei koskaan puhunut siitä. Vasta hänen kuolemansa jälkeen ymmärsin miksi.”
”Hän kirjoitti nimiä. Kahdeksantoista vuotta nimiä.”